Ko majemuš jieŋâpaje addelškuođij piärán tavveen, te vuossâmužžân enâmân levânii tundrašadoh, moh iä tarbâšâm ennuv raavvâd. Tai maajeeld pottii šaddoporree elleeh, já tai maajeeld piärguporreeh, ovdâmerkkân ulmuuh. Lii arvâlum, ete koddepivdem lâi tehálumos iäláttâs arktisijn kuávluin jo mesoliittisii keđgiääigi.
Oulu ollâopâttuvâst lii tääl joođoost tutkâmušproojeekt, mon ulmen lii selvâttiđ, maht ulmui mieldiorroom lii vaikuttâm Tave-Laapi luándun kuhes äigikooskâst.
Tutkâmuš sedimentčáittuseh láá puhhum Saana kuávlu Tsahkaljäävri ponneest já aldasijn leijee lavnjeest. Puárásumos meerhah ulmui asâmist láá kulmâ tuhháát ihheed puáráseh. Kilbisjäävri kuávlu asâiduttui jo kuittâg čuuvtij tooleeb.
Vástádâsâid totkeeh oceh čáittusij lieđikoovjâ lasseen piirâs-DNA:st, mii lii čonnâsâm sedimentpartikkâláid já mii kočoduvvoo meiddei sediment-DNA:n.
”Jis nubástusah vuáttojeh šaddoduvâst já elleevaljeest, te mij pyehtip verdidiđ, ete tábáhtui-uv siämmáá ääigi miinii arkeologisii amnâstuvâst teikkâ tast, maid mij tiettip šoŋŋâduvâst”, muštâl tutkâmuš jođetteijee arkeologia professor Anna-Kaisa Salmi.
Oulu ollâopâttuv tutkâmuš lii piiloottutkâmuš sehe Suomâst já ubâ Fennoskandiast, ige sediment-DNA lah vala ennuv kevttum iäláánohtsâškuudij áigálij nubástusâi tutkâmist.
”Návt tavveen ij lah vala lamaš tággáár kuhes äigikooskâ tutkâmuš taan räi. Mij jurdâččijm, ete algâttep já uáinip talle tärkkilubbooht, ete maht mii tutkâmvyevih ubâlohán luhostuveh arktisii kuávlust”, muštâl Anna-Kaisa Salmi.
Suu jieijâs karrieer kuávdáást láá poccuuh. Poccuin lii merhâšume meiddei taan tutkâmušâst. Ij liččii olâttâs, jis ulmui vaikuttâs biodiverstiteetân oinuuškuáđáččij eidu talle, ko miäcásteijee-kuálásteijee-čuággei eellimvyehi nubástuuškuođij puásuituálun.
Suomâ källeevuáđu jiešvuođâi já šoŋŋâduv keežild eennâmvuáđu lii enâmustáá suvráá. Tovlái aaigij tutkâmušân tot lii stuorrâ čuolmâ, tondiet ko ellei já šadoi orgaanliih amnâseh killájeh hyeneeht suvroduv.
Aaibâs puoh ij lah kuittâg lappum. Veikkâ makrofossiileh iä älkkeht kavnuuččiigin, te eennâmvuáđust já čácáduvâi poonijn láá mikroskooppisiih muštoh tovláin aaigijn.
Tutkâmvuovij ovdánem addel uđđâ uuđhijd peessâđ tutkâđ sedimentijn siäilum luándu biomolekyylpaaŋki. Sedimentkeerdij čoođâ puhhum čáittusist sáttá pyehtiđ analysistiđ kuhes-uv äigikooskâ nubástusâid, moh láá tábáhtum šlaajâin, tai valjeest já ubâ biodiversiteetist.
Tiäđuh tovláin aaigijn láá teháliih tiettui já tast kiddiistum ulmuid, mutâ meiddei Kilbisjäävri ässeid, eromâšávt puásuituálleid, kiäi iäláttâsâi historjá lii hyeneeht tiäđust.
”Siämmáá ääigi lasaneh máhđulâšvuođah táálái eennâmkevttimvuovij árvuštâlmân luándu tááhust. Mij tiettip, maht olmooš lii vaikuttâm luándun. Tiätu moonnâm aaigijn sáttá adeliđ tuáivu puátteevuotân. Ulmuuh láá aassâm tääbbin jo tuháttijd iivijd, já mij lep ain piergim, ko mij lep porgâm oovtâst”, iätá Anna-Kaisa Salmi.
”Tovláid aaigijd tubdâmáin puáhtá rahttâttâđ puátteevuotân. Mij pyehtip vaarâ ennustiđ puátteevuođâ, jis mij tiettip, maht tovlááh ohtsâškodeh láá reagistám, ko šoŋŋâdâh lii jo-uv čuáskum tâi lihmim”, lasseet Johanna Honka.
Käldee:
– Saanan juurella on eletty vuosituhansia – tutkijat jäljittävät maan ja järvenpohjan syvyyksistä ihmisen vaikutuksia luontoon (yle.fi)
Kove: Ximonic (Simo Räsänen) (Wikimedia Commons)